Yonglen valtaannousu (osa 99)

Ming-dynastian (1368 - 1644) perustaja, vaatimattomista oloista Kiinan keisariksi maalaiskapinalla noussut Zhu Yuanzhang (Ming Taizu, Hongwu, 1328 - 1398, hallitsi 1368 - 1398) kuoli vuonna 1398. Hänen seuraajakseen oli alun perin nimetty hänen vanhin poikansa Zhu Biao (1355 - 1392). Hyväsydämisen Zhu Biaon kerrotaan kyselleen isältään, miksi niin monet kenraaleista ja ministereistä, jotka olivat olleet mukana luomassa Ming-dynastiaa, surmattiin tai karkotettiin. Zhu Yuanzhang oli vastannut kylmästi, että he olivat kuin köynnöksen piikit, jotka hän leikkasi pois ennen köynnöksen eli kruunun ojentamista pojalleen.

Zhu Biao (1355 - 1392) kuitenkin kuoli ennen isäänsä 38 vuoden ikäisenä. Kruunuperilliseksi nousi täten Zhu Biaon vanhin poika, Zhu Yunwen (Ming Jianwen, 1377 - 1402, hallitsi 1398 - 1402) eli keisari Jianwen. Täten Zhu Yuanzhang seurasi perimyslinjaa sen sijaan, että hän olisi nimennyt lahjakkaan neljännen poikansa Zhu Din perillisekseen. Tällä oli surulliset seuraukset, sillä isänsä kuoltua Zhu Di ei jäänyt soittelemaan lehdellä, vaan nousi kapinaan veljenpoikaansa vastaan.

Kapina sai tukea, sillä oppinut Jianwen pyrki neuvonantajiensa kanssa rajoittamaan feodaaliylhäisön ja paikallisten virkailijoiden valtaa varmistaakseen keskushallinnon aseman. Moni korkea-arvoinen löysi itsensä vankilasta tai matkalta teloituspaikalle. Zhu Dillä ei ollut vaikeuksia löytää voimakkaassa asemassa olevia tukijoita kapinalleen.

Tuhoisa ja julma sisällissota kesti nelisen vuotta, kunnes vuonna 1402 Zhu Din joukot valtasivat pääkaupungin Nanjingin ja keisari Jianwen katosi nähtävästi liekkeihin kaupunkia ryöstettäessä. Zhu Di (Yongle, Ming Chengzu, 1360 - 1424, hallitsi 1402 - 1424) nousi valtaistuimelle hallintoaikanimellä Yongle eli Ikuinen ilo. Hänen yhteydessään myös puhutaan Ming-dynastian toisesta perustamisesta, sillä hän johdatti dynastian sen suurimpaan kukoistukseen.

Ilosta ei kuitenkaan kannata puhua Jianwenin tai hänen tukijoidensa kohdalla. Yongle pyyhki Jianwenin keisariluetteloista eikä suonut hänelle edes temppelinimiä. Hänen neuvonantajansa muistetaan Neljänä marttyyrina. Yongle puhdisti säälimättömästi ja tehokkaasti hallinnon kaikista itseään vastustavista tai uhkaavista henkilöistä.

Noustuaan valtaan Yongle itse asiassa ei toiminut juurikaan eri lailla kuin Jianwen, sillä ensi töikseen hän vahvisti keskushallinnon valtaa ja vähensi perinnöllisten asemien valtaan. Hän loi voimakkaan, ekspansionistisen Kiinan, joka kävi sotia monella rintamalla. Kiina laajeni pohjoiseen jürchen-kansan alueille Mantsuriaan ja etelään Pohjois-Vietnamiin.

Yongle hankkiutui eroon paperirahasta ja käytti hyväkseen valtion monopolia hopeaan. Kierrossa olevan hopean määrä ei kuitenkaan koskaan ollut riittävä, joten laiton hopeakauppa suuret hopeavarannot omaavan Japanin kanssa kukoisti.

Vuonna 1405 Japani suostui ensimmäisen ja ainoan kerran olemaan Kiinalle verovelvollinen valtio. Tätä jatkui aina vuoteen 1411 asti, jolloin Japani jälleen irrottautui täysin itsenäiseksi. Tämän jälkeen japanilaisista merirosvoista tuli vakava ongelma rannikolla.

Vuonna 1405 eunukki Zheng He aloitti kuuluisat merimatkansa Yonglen tukemana. Nämä seitsemän merimatkaa ja niihin valmistautuminen samalla kehittivät voimakkaasti kiinan laivastoa. Samana vuonna Yongle perusti Tulkkien kollegion, jossa valmisteltiin lähetystöjä toisiin maihin. Samalla perustettiin myös Kielenkääntäjien kollegio dokumenttien kääntämistyötä varten.

Ulkopolitiikka oli tärkeää suurvallalle. Vuonna 1413 Chen Cheng lähti ylittämään Gobin autiomaata paikatakseen Kiinan suhteita Timur Lenkin (Temur Lenk, Tamerlane, 1336 - 1405, hallitsi 1370 - 1405) perustamaan Timurid-imperiumiin. Timur Lenk oli vuonna 1404 lähtenyt suurelle sotaretkelle Kiinaa vastaan, mutta hänen kuolemansa vuonna 1405 oli keskeyttänyt sotaretken ennen armeijan Kiinaan saapumista. Lisäksi Chenin tehtävänä oli tiedustelu ja Kiinan vaikutusvallan edistäminen. Vuonna 1418 Chen saavutti Heratin, jossa hän kohtasi Timurin perillisen Shahrukhin (Shāhrūh Mīrzā, ”Kuninkaan henki”, 1377 - 1447, hallitsi 1405 - 1447), jonka hän julisti tasa-arvoiseksi keisari Yonglen kanssa.

Näin Yongle laajensi vaikutusvaltaansa sotilaallisesti ja diplomaattisesti tehden itsestään yhden suurimmista ja merkittävimmistä Kiinan keisareista 30-vuotisena hallintoaikanaan. Yongle kuoli vuonna 1424 ja hänet haudattiin Beijingin läheisyydessä sijaitsevien Ming-hautojen Changling-hautaan vaimonsa, keisarinna Xun, sekä 16 jalkavaimon kera. Changling on haudoista keskeisin ja suurin.